kun kirkas auringonpaiste ei iltaa tunne lainkaan; suurta aavaa merta, joka kaartaa maatamme, ja jonka mainingit murtuvat luotoihimme; kuohuvien virtojen kulkua, kun ne pyrkivät kohti meren aaltoja ja kohtaavat matkallaan välkkyviä kalajoukkoja; korkeita putouksia, jotka lakkaamatta kohisevat, joita talven ankara mahti ja pakkasen uhka eivät kosketa, joissa vesi kiihkeästi syöksyy jyrkiltä kallioilta ja joissa lohi turhaan ponnistaa voimansa hyppyyn; monilukuisia järviä, jotka ovat maamme painanteisiin sijanneet aalloilleen leveän vuoteen, joiden nähdään huuhtovan kelpo rantaa ja iloisia saaria ja tarjoavan kauneimman näyn, minkä silmä on koskaan nähnyt; synkkien metsien sylin, josta riistaeläinten arka joukko turhaan etsii turvaa ihmisen väkivallalta ja juonilta; laajaa hedelmällistä kamaraa, joka on kuin tarkoitettu palkitsemaan viljelijän raadannan ja tyydyttämään valtakunnassa vallitsevan puutteen. Luonnon antelias käsi ei ole halunnut meitä sivuuttaa, mutta luonto tahtoo ahkeruuden ja järjen apua; kun innokkaasti huolehdimme maamme hyvinvoinnista, kun kansamme saa rauhan suojassa kasvaa suuremmaksi, kun arvokkuuteemme lomittuu hilpeyttä ja vakaassa povessamme henkii vapaudentunteen rinnalla kunnioitus kuningasta ja lakia kohtaan, silloin kirkastuu meille onnen ja ilon päivä.


Joannis Sainovics S. J. Ungari Tordasiensis e Comitatu Alba-Regalensi, Reg. Scient. Societatis Hafniensis & Nidrosiensis Socii Demonstratio, Idioma Ungarorum & Lapponum idem esse; Regiae Scientiar. Societati Danicae praelecta Hafniae Mense Januario Anno MDCCLXX.