Lehtikuvaus on työtä, jossa pitää olla mukana sekä sydän että pää

Meistä jokaisen maailmankuva muodostuu useammasta palasta. Näiden palasten ohjaamina työskentelemme, kasvatamme lapsiamme ja teemme valintoja elämässämme.

Esimerkiksi minä olen länsimaalainen, Suomessa asuva nainen. Elän demokratiassa, jossa voin vaikuttaa sekä välillisesti vaaleissa että aktiivisena kansalaisena suoraan omiin asioihini. Yhteiskuntamme takaa minulle koulut, terveydenhuollon ja sosiaaliturvan. Voin valita, kuulunko kirkkoon ja käytänkö suomea vai ruotsia, kun hoidan asioitani.

Olen myös aikani lapsi, 70-luvulla syntynyt, kolmilapsisen perheen vanhin tyttö. Olen asunut Helsingissä koko ikäni, matkustellut lapsesta saakka, enkä ole sairastanut mitään suurempaa.

Lisäksi olen henkilökohtaisesti valinnut opiskella valokuvausta, olla naimisissa, saada kolme lasta ja työskennellä freenä. Monia muitakin isoja ja pieniä valintoja teen päivittäin, oman elämänkatsomukseni pohjalta.

Valitsen miten lähestyn kuvattaviani ja millaisia kuvia ihmisistä ja asioista otan. Kaikki ne valinnat teen sen maailmankuvan pohjalta, joka minulle on 33 ikävuoden aikana rakentunut.

Teille olen valinnut pohdittaviksi 10 kuvaa, joissa jokaisessa on minun maailmankuvani kannalta jotakin erityisen hienoa. Olen pyytänyt kuvaajia kertomaan, millainen kuvaustilanne oli. Mitä tapahtui, kun valokuvaaja Katja Lösönen oli matkustanut Pakistaniin, löytänyt perille pieneen sairaalaan, havainnoi ympäristöä ja aloitti kuvaamisen?

Valokuvaajien kertomukset tilanteista avaavat mielestäni hienosti sitä maailmaa, jossa me lehtikuvaajat työskentelemme, ja antaa teille taustaa mistä kulmasta kuvaa voisi katsoa.

Yritän myös eritellä mitä erityistä minä kussakin kuvassa näen.

Natalia Baer, valokuvaaja

Ensimmäinen kuva: Miehet lypsyllä >